Tässä opetusohjeessa haluan näyttää sinulle kaksi erilaista ihotuunaustyyliä tai yleisesti kauneudenhoitotuunausta. Itseasiassa olen ajatellut, että voisi teoriassa jakaa koko homman matalatasoiseen ja huipputasoiseen. Siksi olen avannut sinulle kaksi kuvaa. Vasemmalla näet ikään kuin matalatasoisen tuunauksen. Palaan hetkeksi käsitteisiin ja selitän tarkemmin, mitä niillä tarkoitan. Ja oikealla puolella näet minun huipputasoisen tuunaukseni.
Huipputaso ei välttämättä tarkoita, että kuva näyttää erityisen hyvältä. Se tarkoittaa, että siinä on tiettyjä tekniikoita mukana. Matalatasoinen ei tarkoita millään tavalla huonoa tuunaustyyliä eikä liity mitenkään siihen, että kuva olisi huonolaatuinen - se tarkoittaa vain, että tässä käytän perusasioita Photoshoppissa. En tule muokkaamaan huulia, peilaamaan silmiä, maalaamaan hiuksia ... Ne eivät kuulu matalatasoiseen, tavanomaiseen kauneudenhoitotuunaukseen minun tapauksessani.
Tästä syystä teen huipputasoista tuunausta eli teen vain asiat enemmän ja saavutan siten aivan erilaisen kuvailmeen, koska jos kuvittelette tämän (vasen kuva) vaikka kosmetiikkamainokseksi, niin kaikki sanoisivat: "Ei, tuota ei voi käyttää siihen tarkoitukseen."
Miksi sitä ei voi käyttää siihen? Sitä ei voi käyttää esimerkiksi siksi, että tässä on vaalea reuna huulien ympärillä (1), koska täällä on paljon keskiosaa, varjoja, syvyyksiä, valoja, kaikkea sekoitettuna suun alla ja leuan alueella (2). Pidän itse pisamista, en koskaan poistaisi niitä (3). Mutta otsani on vielä melko täplikäs (4), minulla on täplikästä kiiltoa kaikkialla (5), ne eivät ole yhtenäisiä, ja niin edelleen - silmät ovat hieman tummat, minulla ei ole hehkua silmissä, tuskin mitään heijastusta silmissä (6). Ja samanlainen voi jatkua hiuksissa.
Joten: Siksi en esimerkiksi käyttäisi tätä kuvaa kosmetiikkakampanjassa. Kun kuvittelette kosmetiikkakuvia, mainoskuvia, ne eivät näytä tuolta. Ne näyttävät tältä (oikea kuva) - ja ne näyttävät tuolta, koska ne on ensinnäkin kuvattu erityisesti siihen tarkoitukseen, mutta myös sen takia, että tällaisessa kuvassa on jo yhden työpäivän tai ehkä neljä, viisi tuntia pelkästään ihoon hifistelyä ja tunti huuliin ja niin edelleen ja niin edelleen.
Tämä on mielestäni siis ero matalatasoisen ja huipputasoisen tuunauksen välillä. Minun täytyy ensin miettiä: Millainen tehtävä kuvalla on? Mitä tarkoitusta sen pitäisi palvella? Palveleeko se ollenkaan jotakin tarkoitusta vai pitäisikö sen vain näyttää mukavalta asiakkaalleni? Jos esimerkiksi työskentelen tavallisessa valokuvausstudioissa ja asiakas tulee sisään ja sanoo: "Haluan viisi kaunista valokuvaa itsestäni." - Viisi kaunista valokuvaa?! - ne yritän mahdollisimman luonnollisesti tuunausta.
Liitän tähän ennen ja jälkeen kuvat. Näet: Ennen siinä oli pieniä rypyt suun alueella, siellä oli alle kymmenen suurta häiriötä (kuvassa olevat nuolet). Silmien alla oli muutama ryppy ja hieman varjoa silmien alla (1).
Ja kun sitten näytät tuunausta (Jälkeen), näet: Ahaa, tässä on vähän vaalentunut (2), rypyt on poistettu, kaikki pisamia ovat edelleen siellä. Takana oleva varjo silmässä (3) on hieman vaalennettu. Joo, ja hiuksissa olevaa kiiltoa on myös hieman vahvistettu.
Siinä on kaikki, mitä kuvassa on tehty. Muuten se on kuin suoraan kamerasta. Tuon tuunaus, sen voin tehdä kaikki yhdelle, kahdelle tyhjälle tasolle. Ehkä vielä hiukan vaalentamista, mutta viisi kymmenen minuuttia, enempää aikaa ei kuvassa ole. Ja mielestäni, ihon osalta se näyttä hyvältä, koska se on luonnollinen kuva. Se on matalatasoinen tuunaus, joka näyttää hyvältä.
Tässä kuvassa (1) näytän sinulle, millainen korjaustaso näyttää (2). Menen noin 50% tai ehkä jopa 100%:iin. Näet nenässä: Sanoisin, että kolme viisi minuuttia on sillä alueella jo töpötetty. Ja se yksinään on nyt vain korjaustaso. Siinä todella suljetaan huokoset toisen toisensa jälkeen. Kaikki mistä kiiltää vielä hiuksia, se todellakin retusoidaan pois, koska tässä huipputaso tuunauksessa, kuten sitä mainostarkoituksissa käytetään, tarvitsen todellakin jokaisen huokosen, sen täytyy näkyä selvästi, ihon täytyy olla rakenteellinen. Se on tässäkin ensimmäinen juttu, jonka teen - ja se voi viedä niin kauan. Ja mielestäni pelkästään tämä maksoi minulle hyvän tunnin, vähintään.
Joten: Tässä poistan suuremmat epäpuhtaudet, normaalissa retuusta (vasemmalla). Huipputasoisen retuustin (oikealla) suurennan yleensä ensin noin 200%:iin ja sanon: "OK, nyt näen kaikki huokoset ja nyt lähdetään, nyt alkaa korjaaminen."
Teen saman prosessin sitten valaisemalla ja tummentamalla tätä kuvaa (1). Lisään tässä molemmat Dodge-and-Burn -tasoni. Tämä on siis paikallinen Dodge-and-Burn -taso (2).
Kun zoomaat tänne: Näet paljon pieniä alueita. Tämä olisi jälleen nenän aluetta (1 ja 2). Tässä siirtyy sitten varsinaiseen työhön. Tummennan hieman pieniä juonteita, jos haluan tehdä niistä näkyvämpiä, tai vaalentamalla niitä, jos haluan häivyttää niitä.
Menen myös iirikseen (3), uppoutuen pupilliin ja vaalennan säihkevaikutuksia täällä, teen valkoisen vielä vähän valkoisemmaksi. Joten tässä keskitytään todella yksityiskohtiin.
Ja globaalilla Dodge-and-Burn -tasolla asetan sitten hehkut, valot ja varjot oikeille paikoilleen. Kaiken tämän yhdistettynä kestää taas ehkä tunnin, ehkä kaksi, jos teen sen ihohuokosiin, koko kasvoille.
Ja tämä johtaa siihen, että tuntien työn jälkeen saan täältä huippuunsa hiottu kuvan. On aina vähän harmi, kun julkaiset sellaista netissä, koska kaikki sanovat: "Ai, iho on niin kauhean tasainen." Toki se on kauhean tasainen, kun lataan sen Facebook-resoluutiolla, silloin täältä ei näe rakennetta enää. Mutta kun zoomaat 100 %: iin, näet todellakin, että jokainen ihohuokonen on olemassa. Iho on yksinkertaisesti vain täysin puhdistettu. Tietenkin se ei ole luonnollista eikä kukaan kulje kadulla näin, mutta valitettavasti mainosteollisuus vaatii sitä meiltä.
Koko tämä voi johtaa vielä valtavaan sivuhuomautukseen siitä, mitä täällä pitäisi tehdä ja mitä ei, ja miten koko kuva vääristää huomiomme. Ei saa myöskään unohtaa: Keskimääräinen Joe-tavallinen kuluttaja, uskon, että hän ei todellakaan tule harhautetuksi, hän näkee hyvin: "Tämä mainoslakana ei liity mitenkään luonnollisuuteen, ja tämä tässä, tämä Low-end-kuva, se on oikea valokuva." Mutta me, jotka työskentelemme näiden valokuvien kanssa päivittäin - uskon, että havaintomme heilahtelevat jossain välillä edestakaisin. Ja rajojen vetäminen - mikä on vielä luonnollista ja mikä on jo High-end-Retuschea ja täysin epäluonnollista - se muuttuu yhä hämärämmäksi näiden kahden alueen välillä. Ja mielestäni me meikkaajat tai harrastelijakuvankäsittelijät tai valokuvaajat, miten haluamme itseämme kutsua, heilumme näiden kahden maailman välillä. Ja joskus ei olekaan niin helppoa suorittaa tätä tasapainoilua tällä tavalla oikein.
Tässä oli aihe High-end-Retusche vastaan Low-end-Retusche: Normaali, vakioretusointi - kuva parantaminen hieman, tasapainottaminen puutteiden kanssa - ja lopulta muuntaa kuva taideteokseksi.
