Ammattimainen valaistustekniikka ja valonohjaus: Osa 7 - Kameran asetukset studiolla ja mobiilissa salamavalaisimilla.

Kameran asetukset studio- ja mobiilisalamien käytön yhteydessä

Monet valokuvaajat tottuvat siihen, että kamera hoitaa lähes kaikki asetukset puolestaan. Tämä "huolenpidon paketti" tuottaa useimmissa (yleisissä) tapauksissa hyviä tuloksia, mutta on olemassa tarpeeksi poikkeustilanteita, joissa automatiikka antaisi vääriä tuloksia.

Valokuvaustilanteissa salamavalon avulla on myös jätettävä hyvästit "automatiikkatilalle". Kuvataan manuaalisesti. Se ei kuitenkaan ole vaikeaa, kuten seuraavat kuvaukset osoittavat.

Kuva 7.1: Studioblitzejä käyttävän on kiinnitettävä huomiota kamerasäätöihinsä, jotta tulokset onnistuvat asianmukaisesti. Nämä eivät kuitenkaan ole kovin monimutkaisia ja tulevat jo muutaman kuvaussession jälkeen lihaksiin. Lyhyt tarkistus jokaisen kuvaussession alussa näyttää, onko kaikki säädöt kohdallaan.



(Kuva ©: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Seuraavat kamera-asetukset suositellaan oletusarvoisesti:

Kuva 7.2: Alla luetellut ovat standardi-kamera-asetukset salamavalon käytön yhteydessä. Riippuen tilanteesta (esimerkiksi on eroa, kuvataanko hämärässä studiossa vai sekalaisessa valaistuksessa) ja vaatimuksista (esimerkiksi jos urheilukuvia halutaan ottaa tai ulkona kuvataan) voi olla tarpeen käyttää poikkeavia kamera-asetuksia halutun tehon saavuttamiseksi.

1. Valokuvauskäyttöön suunnitellut salamalaitteet tuottavat valoa, joka vastaa keskivertopäivänvalon 5 500 Kelvinia. Siksi kameran valkotasapaino asetetaan aurinkosymbolille. Ammattimaiset salamalaitteet tuottavat tasalaatuista värimääritystä myös tehon muutoksissa (-vähennyksissä). Tämä ei välttämättä ole totta halvoilla salamalaitteilla, joita usein tarjotaan verkossa.
   
   Valkotasapainoasetuksen asettaminen automaattiselle olisi virheellistä; se johtaa vaihteleviin ja virheellisiin tuloksiin. Toisen valkotasapainoasetuksen valinta voi olla järkevää, jos halutaan saavuttaa tiettyjä efektejä (kuten värihäiriöitä).

Kuva 7.3: Erityisesti mainoskuvissa on tärkeää, että tuotteen värit toistetaan mahdollisimman uskollisesti ja esimerkiksi mahdollinen maalikerros tulee hyvin esille. Tämä on erityisen tärkeää myös silloin, kun kuvataan paljon tuotteita, jotka pitäisi painaa yhdessä katalogiin. Värimäärän säilyttäminen jatkuvana koko käytön ajan on siis tärkeä ammattimaisen salaman ominaisuus. Kiinteä valkotasapainoasetus kamerassa päivänvalolle (aurinkosymboli) varmistaa väri(stabiilisuuden) kameran puolelta.



(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Kuva 7.4: Tässä poikkeuksellisesti muutin kameran valkotasapainoa. Sen sijaan, että olisin asettanut aurinkosymbolin, asetin hehkulamppusymbolin. Vain tällä tavalla pystyin saavuttamaan sen, että taustalla oleva varjo pallossa näytti kylmemmältä (siniseltä). Jotta malli ei saanut värisävyä, valaisin hänet säädettävällä valolla. Tällä tavalla voit siis saavuttaa värihäiriöitä pelkästään valokuvauksellisesti; ilman jälkikäsittelyä!



(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)



Jos haluat ymmärtää tarkkaa toimintatapaa, ohjataan uuteen valokuvan oppikirjaani "Model Photography: Professional Knowledge of Beauty, Fashion, and Erotic Photography" (8 GB:n Making-of-videoilla, mukaan lukien tämän toimintatavan, sisältävällä DVD:llä) (mitp-kustantamo, 39,95 euroa, ISBN 978-3826692123).

2. Joillakin salamalaitteilla voitaisiin jopa kilpailla monien DSLR-kameroiden sarjakuvanopeuden kanssa, mutta suuremmalla salamateholla se ei ole realistista. Joten: aseta yksittäisen kuvan nopeus; paitsi, jos kuvaat liikkuvia kohteita, joissa, jos omistat tällaisen nopean salamalaitteen, haluat välähtää näin lyhyinä aikaväleinä peräkkäin.
   
   
3. Tavallisesti valitset alhaisimman ISO-arvon, koska silloin kuvanlaatu on parhaimmillaan (ei kuvakohinaa).
   
   Kuitenkin on tärkeää varmistaa, että käytät "todellisia" ISO-arvoja etkä esimerkiksi asetusta "L1.0" (tai vastaavaa nimeä). Tämä asetus vastaisi toki yhtä aukkoa alennetulle ISO-arvolle; mutta kuvan laatu heikkenee merkittävästi.
   
   Kuva 7.5: Käytä vain hätätapauksessa: Asennus L 1.0 vastaa laskennallisesti 50 ISO:a. Kuitenkin huonomman laadun takia korkeampi todellinen ISO-arvo (ISO 100; joillakin Nikon-DSLR-kameroilla myös ISO 200) on suositeltava. Aurinkosymboli (kuvan oikealla puolella) osoittaa, että valkotasapaino (WB) on asetettu päivänvalolle.
   
   
   
   (Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
   
   
   
   On kuitenkin tilanteita, joissa valitset erilaisen ISO-asetuksen. Esimerkiksi kun (heikompi) muut valonlähteet tulisi olla selvästi havaittavissa kuvassa ja pidempi suljinaika johtaisi kuvan tärähtämiseen. Tärkeää on tällöin, että salamalaite omaa laajan säätöalueen ja voit kuvata myös vähällä salamalla.
   
   
4. Käytettäessä salamalaitteita kuvataan manuaalitilassa. Kolme valotuksen parametria aika, aukko ja ISO-herkkyys säädetään manuaalisesti. Koska tuotteet itse "tuovat valoa", neljäs parametri lisätään: (rajoitetusti valittavissa oleva) salaman voimakkuus.

Kuva 7.6: Jos haluaa välttää luottamasta pelkästään olemassa olevaan päivänvaloon (esimerkiksi, koska suora auringonvalo voi kesällä johtaa äärimmäisiin kontrasteihin) tai haluaa lisätä valoa esteettisistä syistä, kolmen valotusparametrin suljinaika, aukko ja ISO-herkkyys lisäksi tulee vielä parametri salaman voimakkuus. Toisin kuin monet aloittelijat uskovat, ulkona tarvitaan hyvin paljon valoa, ainakin silloin kun haluaa "kilpailla" auringonvalon kanssa päivisin (kontrastien hallitsemiseksi!).

Tässä valokuvasarjassa (jonka loitin eroottiseen kalenteriin ja otin elokuussa aurinkoisella säällä) käytin kahta generaattoria: toisella oli 2 400 WS tehoa ja toisella 1 200 WS teholla. Sisätiloissa tilanne kääntyy päinvastaiseksi: Koska sisällä on jo "suhteellisen pimeää", tarvitaan vähän valoa, jotta saadaan se "riittävän kirkkaaksi".



(Valokuva ©: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Kameran automatiikka (oli kyseessä sitten ohjelma-, aika- tai aukkoautomaatti) mittaa taas olemassa olevan jatkuvalampun (mukaan lukien salaman asennussisävalo), mikä johtaisi virheelliseen valotukseen, jos sitten salama laukeaa lisäksi.

5. Salaman synkronointiaika kameroissa koskee järjestelmäsalamalaitteita. Mutta ei studio- tai ulkosalamalaitteita, jotka usein tuottavat erittäin voimakasta salamanvaloa. Usein mainittu 1/250 sekunnin salaman synkronointiaika voi siksi joissain tilanteissa salaman käytön yhteydessä olla liian lyhyt (osasta kuvaa tulisi silloin mustaa). Siksi suositellaan valitsemaan sitä lyhyempi suljinaika. Joskus voidaan käyttää myös 1/200 sekuntia, mutta turvallisuussyistä kannattaa valita vielä pidempi suljinaika. 1/125 suositellaan, vaikka yleensä myös 1/160 sekuntia todennäköisesti toimii.
   
   Värähtelysumenne on kuitenkin melko vähäinen (ja potentiaalisesti relevantein vain sekavalossa): Pimeässä huoneessa ilman muita valonlähteitä lyhyt salama jäädyttää liikkeen; jopa suljinaikoina useista sekunneista minuutteihin.

Kuva 7.7: Pimeässä huoneessa salama jäädyttää kaiken liikkeen. Nykyaikaisimmat salamalaitteet saavuttavat lyhyimmät salamankestoajat (t0.5) 1/20,000 (esimerkiksi broncolor "move") tai jopa 1/25,000 sekuntia (esimerkiksi Profoto "Pro-B4"). Tällaisia erittäin lyhyitä salamanvaloja ei kuitenkaan tarvita saadakseen trampoliinilla pomppivan henkilön täysin ilman liikevärähtelyä kuvattua.

Salaman teho riippuu paitsi intensiteetistä myös salamanvalon kestosta, mutta kaikki tämä tapahtuu tuhannesosasekunnin alueella. Täysin riittävää useimpiin valokuvaustehtäviin, vaikka ei omistaisi kumpaakaan yllä mainituista laitteista. (Erittäin lyhyet tulonkestot ovat korkeintaan relevantteja, jos haluaa napata luodin lennossa).



(Valokuva ©: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Kuva 7.8: Hieman hämärässä studiossa salama varmisti, että mallit kuvattiin riittävän terävästi.

6. Aukko on valokuvaajan muotoiluelementti. Valinta vaikuttaa terävyysalueen leviämiseen. Muotokuvissa suositaan usein suurta aukkoa (suuri aukko, pieni aukkoarvo, vähän terävyysaluetta). Mainoskuvauksissa sen sijaan valitaan pieni aukko (pieni aukko, suuri arvo, laaja terävyysalue).

Kuva 7.10: Tuotekuvauksissa, joissa on tärkeää, että koko aihe (ja terävyys) on selkeästi tunnistettavissa, käytetään pieniä aukkoja (tässä tapauksessa aukko 22). Tässä kuvassa käytin 2,8/105mm Mikro Nikkor -objektiivia.



(Valokuva © 2012: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Kuva 7.11: Tässä kuvassa käytin samaa objektiivia aukolla 4,5.



(Valokuva ©: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)



Monet valokuvaajat toimivat valitettavasti seuraavasti: He kytkentävät salaman päälle, säilyttävät usein edellisestä kuvaamisesta asetetun tehon ja sovittavat sitten aukon sen mukaisesti. On parempi miettiä, millainen efekti halutaan saavuttaa ja mikä aukko on siihen parhaiten sopiva. Taiteellisen valon teho valitaan sen mukaan.

Kuva 7.12: Erityisesti muotokuvien sommittelussa aukolla on merkittävä rooli. Jos valitaan pääosin avoin aukko, saadaan kaunis terävyys/epäterävyys-efekti. Tärkeää tässä on tarkentaa kuvattavan henkilön silmiin. Kuva koetaan epäselväksi, jos silmät eivät ole terävät. Jos taas vain silmät ovat teräviä ja kuva muuten epäterävä, kuvan katselija silti arvioi kuvan teräväksi. Nikon D4 2,0/200mm Nikkorilla. 1/125 sekuntia, aukko 3,5, ISO 125.



(Valokuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Kuva 7.13: Beauty-Dish on suosituin valonmuokkaaja naispotrettien voimakkaille kuvauksille. Tässä käytin broncolorin P-Softia. Siinä ei ole valkoista, vaan hopeinen sisäpinta, mikä tekee valosta vieläkin "terävämmän".

Kuva 7.14: Tasaisen taustavalaistuksen saavuttamiseksi (ilman gradienttia) tarvitaan kaksi taustavaloa (käytin tässä kaksi softboxia). Tämä koskee erityisesti valkoista taustaa, koska se näyttää nopeasti harmailta sen sijaan, että olisi valkoinen, jos se ei saa tarpeeksi valoa. Jotta malli valaistuu vain päävalosta eikä myös taustavaloista, mallin on oltava riittävän kaukana taustasta. Vähintään 1,5 metrin etäisyys on suositeltavaa.



(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Huomio

On oltava täysin selvillä: Työskennellessä salamalaitteiden kanssa on tehtävä muutamia tiettyjä kameran asetuksia digijärjestelmäkamerassa (suljinaika 1/160 sekuntia tai pidempi, manuaalinen asetus), mutta nämä eivät millään tavoin rajoita valokuvaajan luovuutta. Päinvastoin! On ymmärrettävää, että meidän on käytettävä sellaista suljinaikaa, joka varmistaa, etteivät kuvat osittain mustu, mutta voimme silti "leikkiä" ajalla: muutamasta minuutista (tai teoreettisesti tunneista) jopa 1/160 sekuntiin saakka (salamalaitteesta, mallista ja käytetystä salaman tehokkuudesta riippuen jopa 1/200 sekuntiin saakka).

Kuitenkin on pidettävä mielessä, että salamavalon käytöllä on erottava vaikutus olemassa olevan jatkuvan valon ja käytetyn salaman välillä, kun kameran kolmea altistusparametria muutetaan:

• ISO-herkkyyden muutokset vaikuttavat yhtä lailla jatkuvan valon ja salaman kirkkauteen.

• Myös aukon säätäminen vaikuttaa kuvan kirkkauteen: sekä jatkuvan valon että salaman osalta.

• Sen sijaan suljinaikojen muuttaminen vaikuttaa vain jatkuvan valon kirkkauteen! Kunhan pysytään sallitun alueen sisällä (1/160 sekunnista useisiin minuutteihin), suljinajan muutoksilla ei ole vaikutusta salaman kirkkauteen.

Pitäisi siis pitää mielessä, että valon kirkkaus sekoitusvalaistustilanteissa koostuu jatkuvan valon osan ja salaman osan yhdistelmästä. Suljinaikojen muuttaminen johtaa osuuksien siirtymiseen: Mitä pidempi suljinaika, sitä enemmän jatkuvaa valoa tulee kennolle (samanpidettävän salamakomponentin aikana).

Esikatselu

Paras salamajärjestelmä on hyödytön, jos sitä ei käytetä tehokkaasti ("do right things") ja tehokkaasti ("do things right"). Kaikki mitä sinun pitäisi tietää salamalaitteiden kanssa toimimisesta, saat selville seuraavassa osassa tästä oppaasta: "Käytännön vinkkejä studio- ja ulkosalamalaitteiden kanssa"!