Tässä yleiskatsaus eri luvuista:
Osa 1 - Mallien kuvaaminen
Osa 2 - Järkevä varustus
Osa 3 - Sopivien mallien löytäminen
Osa 4 - Sijainnin etsiminen
Osa 5 - Kuvideoita kehittäminen
Osa 6 - Kuvanmuokkausvinkit
Osa 7 - Tyylikkäät vinkit
Osa 8 - Mallien taidokas valaiseminen
Osa 9 - Tehokas yhteistyö tiimissä
Osa 10 - Posing-vinkit
Kuva 10.1: Käsien ja jalkojen (ja polvien ja kyynärpäiden) ei tulisi osoittaa suoraan kameraan; silloin ne näyttävät pieniltä ja kömpelöiltä (tai polvien ja kyynärpäiden kohdalla: raskaalta ja epämiellyttävältä). Samoin niitä ei koskaan tulisi suoristaa kokonaan; se näyttää jäykältä, kömpelöltä ja epäedulliselta. Parempi vaihtoehto on pitää kädet ja jalat aina (hieman) koukussa. Tällaiset vinkit auttavat mallianne ottamaan kauniita ja valokuvauksellisia poseerauksia. Nikon D3S 2,8/300mm Nikkorilla. 1/800 sekuntia, aukko 4, ISO 500.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kun esimerkiksi selitän mallille, että lähes kaikki poseerausten visuaalinen vaikutus on suurempi, kun tiettyä kehonsävyä rakennetaan (koska silloin malli näyttää paljon vaikuttavammalta), he ymmärtävät sen ja voivat ottaa sen huomioon poseerauksessaan.
Tai kun kerron mallille, että jalka, joka kantaa kaiken painon, näyttää paksummalta kuin toinen jalka, jolla ei ole painoa kannettavana. Ja että siksi on parempi pitää se jalka, joka ei kannattele kehon painoa, lähempänä kameraa (kuin toinen, joka näyttää paksummalta).
Tällaiset selitykset ymmärtävät mallit ja tulevat jatkossa ponnistelemaan poseeratakseen mahdollisimman edullisesti.
10.1 Antaa tilaa
Toisinaan on parempi antaa mallille paljon tilaa ja vain "tehdä" se! Valokuvaaja puuttuu vain ohjaavasti. Tärkeää tässä lähestymistavassa on, että malli liikkuu jatkuvasti (mieluiten nopean musiikin tahdissa) ja vaihtaa poseerauksia sujuvasti.
Yleisin virhe, joka tapahtuu mallin taholta tässä lähestymistavassa, on se, että aina kun uusi poseeraus on otettu, malli odottaa, että valokuvaaja painaa kameran laukaisinta. Se on kuitenkin vastatuotannollista ja tekisi liikkeistä kömpelöitä ja nykiviltä. Siksi on parempi sanoa mallille, että hän liikkuu koko ajan (musiikin tahdissa) ja valokuvaaja ottaa kuvia vain satunnaisesti.
Kuva 10.2: Tehdään tällä kuvauksen tavalla, saadaan mallilta vain luonnollisen näköisiä poseerauksia (eikä jäykkiä tai ennalta määrättyjä). Teille tulisi kuitenkin olla selvää, että tällä tavoin valokuvaajan tekemät korjaukset ovat hyvin harvinaisia ja ohjeet on annettava hyvin nopeasti. Nikon D4 1,4/50mm Nikkorilla. 1/160 sekuntia, aukko 7,1, ISO 100.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
10.2 Jalkojen optinen pidentäminen
Olen kuvannut jo monia upeita malleja, jotka olivat esimerkiksi "vain" 1,65m pitkiä. Ja silti he olivat kauniita, sulokkaita ja heillä oli upea läsnäolo. Valokuvauksissa malleilla ei tarvitse olla aina tarkkoja mittasuhteita. Tärkeämpää on valokuvattavuus eli läsnäolo kuvissa.
Mutta alle 1,70 metrin kokoiset mallit haluaisivat kaikki olla vastaavasti pidempiä. Siksi he yleensä innostuvat mahdollisuudesta näyttää suuremmilta laajakulmalinssin avulla.
Kun valokuvaat seisovan mallin matalasta poseerauksesta, jalat näyttävät optisesti pidemmiltä. Tämä johtuu laajakulmaisten polttovälien vääristymästä. Edellytyksenä on, että valokuvaaja pitää kameraa alhaalta ylöspäin kallistettuna.
Koska ei pelkästään jalat, vaan (koska ne ovat lähinnä alareunaa) ennen kaikkea myös jalat (tai kengät) vääristyvät, valokuvaajan on varottava liioittelemasta tätä vaikutusta.
Kuva 10.4: Tässäkin kuvassa olin mallin jalkojen juurella. "Hillityn" laajakulmaisella 32mm linssillä optisen jalan pidennyksen vaikutus on selvästi nähtävissä, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi niin, että jalat näyttäisivät epäedullisen suurilta. Nikon D3 2,8/24-70mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 32mm. 1/160 sekuntia, aukko 8, ISO 200.
(Kuva © 2009: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.5: Voit vahvistaa vaikutusta käyttämällä kapeampaa kuvamuotoa kuin tavallisesti. Tämä malli oli parhaimmillaan 1,66 metriä pitkä. Laajakulma- ja matalasta näkökulmasta sekä kuvan rajaus -työkalusta johtuen se näyttää lähes "valtavalta". Nikon D3S 2,8/24-70mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 34mm. 1/160 sekuntia, aukko 4, ISO 2500.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
10.3 Vähemmän hoikat mallit valokuvata
Osa malleista on vähän tukevampia kuin yleensä. En kuitenkaan pidä sitä ongelmana, sillä kunhan suhteet ovat kohdallaan, se voi näyttää hyvältä!
Mutta jos haluaa valokuvata tällaiset mallit hoikemmiksi kuin he ovat, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että poseeraukset ovat aina hyvin ojentuneita. Monet miesvalokuvaajat tietävät, mistä on kyse "poista olutvatsa" -efektissä: jos haluaa vetää vatsaa sisään, sitä ei saavuteta pelkästään vatsalihaksia jännittämällä. Lisäksi hengitetään syvään, mikä nostaa rintakehää, ja selkärankaa oikaistaan, mikä tekee kokonaisuudesta muutamia senttimetrejä pidemmän (ja siten hoikemman).
Toinen temppu on työskennellä vaatteiden kanssa, jotka peittävät mahdolliset ongelmakohdat. Esimerkiksi naismallien kanssa voi sen sijaan, että käytettäisiin hotpantseja, käyttää keskipitkää hametta (jos mallilla on ongelmia reisiensä kanssa).
Myös aiemmin kuvattu jalkojen optinen pidentäminen voi ihmeitä ja tehdä malleista selvästi hoikempia.
Kuva 10.6: Mahdollisimman ojennetut asennot saavat myös ei aivan niin hoikat mallit näyttämään houkuttelevilta. Nikon D3X 2,8/14-24mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 14 mm. 1/250 sekuntia, aukko 20, ISO 100.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
10.4 Rintojen ja pepun kauniisti valokuvaaminen
Akti- ja eroottisessa valokuvauksessa monet kuvaukset keskittyvät kauniiden rintojen (naisilla) ja pepun (miehillä ja naisilla samoin) kuvaamiseen.
Persaus näyttää yleisen kauneusihanteen mukaan houkuttelevammalta, kun se on rapean pyöreästi kuvattu. Sitä siis täytyy työntää ulos, mikä on melko uuvuttavaa ja aiheuttaa selkäkipuja.
Myös malleilla, jotka valittavat liian suuresta perseen koosta, on valokuvausmielessä edullisempaa työntää se kuitenkin ulos ja pyöreäksi. Se vaatii malleilta ponnistelua; mutta vaihtoehtona olisi pakaran lihasten supistaminen, mikä aiheuttaa kuoppia ja epämuotoisia (ja siten epäattraktiivisia) muotoja.
Joten: Jopa suuri persaus näyttää valokuvissa edullisemmalta, kun se työnnetään ulos! Tämä pätee yhtä lailla niin nais- kuin miesmalleihin.
Kuva 10.7: Tässä kuvassa voi hyvin nähdä, kuinka paljon selän ponnistelua tarvitaan, jotta persettä voidaan työntää ulos ja se näyttää rapean täyteläiseltä. Useimmat (aloittelija-)mallit tekevät virheen kumartaa ylävartaloa eteenpäin, jotta perse työnnettäisiin ulos. Se näyttää kuitenkin paremmalta, jos ylävartalo pidetään suorana. Se on huomattavasti uuvuttavampaa, mutta motivoituneet mallit ovat valmiita tekemään sen saadakseen kauniimpia kuvia. Nikon D3S 2,8/24-70mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 36 mm. 1/160 sekuntia, aukko 4,5, ISO 2500.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.8: Maaten myös muutoin houkuttelevat isot rinnat näyttävät usein litteiltä. Jos siis valokuvaa mallia, joka kompleksien takia rintojensa koosta, et voi kuvata heitä makuulla. Tai antaa käden tai kankaan (tai alusvaatteet) pitää niitä. Nikon D3S 2,8/24-70mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 55 mm. 1/125 sekuntia, aukko 5, ISO 200.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.9: Liian roikkuvat käsivarret eivät tee naismallien rintojen näyttävyyttä aina kauniilta ja tiukalta. Silloin on suositeltavaa nostaa kädet ylös (esimerkiksi päähän). Se korostaa rintoja houkuttelevasti. Nikon D3S 2,8/105mm Mikro Nikkorilla. 1/80 sekuntia, aukko 5,6, ISO 200.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.10: Maaten itsekin näyttävät isot rinnat näyttävät usein litteiltä. Jos siis valokuvaa mallia, joka kompleksien takia rintojensa koosta, et voi kuvata heitä makuulla. Tai antaa käden tai kankaan (tai alusvaatteet) pitää niitä. Nikon D3S 2,8/24-70mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 55 mm. 1/125 sekuntia, aukko 5, ISO 200.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
10.5 Siistit ja omaperäiset asennot
Malli-asennoissa pätee: Se mikä luonnossa näyttäisi todennäköisesti melko typerältä, näyttää valokuvissa usein melko “siistiltä”, “rentoutuneelta” ja ilmaisuvoimaiselta!
Sikäli mallina toimiminen on samanlaista kuin teatterissa: Suuret eleet ja liioitellut asennot ovat tärkeitä. Teidän tulisi antaa mallillenne neuvo – mikäli se sopii kuvaan – toimia mahdollisimman liioitellusti. (Sama pätee osittain myös ilmeisiin). Silloin valokuvistanne tulee ammattimaisia ja moderneja näyttäviä.
Yksinkertaisen (studio-) taustan edessä lähes ilman rekvisiitta otettavissa kuvissa on tätä neuvoa noudatettava vielä vahvemmin, sillä silloin malli on keskiössä eikä mikään häiritse.
Kuva 10.12: Jotkut mallit, kuten tässä Agnes, ovat kuin mallintamista veressään. Heillä on vaisto, mikä vartalon asennoista on vaikuttavaa ja kuvauksellista. Valokuvaajana sinun tarvitsee korjata, jos ylipäätään mitään, vain pieniä yksityiskohtia. Mutta jos Agnes olisi jonottamassa leipomossa kassajonossa näin, en todennäköisesti olisi lähestynyt häntä, vaan olisin tehnyt pelokkaasti suuren kaarroksen ympäri … ;-)
(Kuva © 2006: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.13: Mitä teatraalisempi, sitä parempi! Malliasennot voivat olla rohkeita ja liioiteltuja. Valokuvissa se näyttää vaikuttavammalta (ja siten yleensä paremmalta) kuin “normaalit” vartalon asennot. Nikon D3X 2,8/24-70mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 24mm. 1/80 sekuntia, aukko 22, ISO 100.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.14: Jopa täysin liioitellut asennot sopivat valokuviin. Tylsää voi olla kuka tahansa; älkää siis rajoittako itseänne! Sanon malleilleni aina: Mitä hullumpi, sitä parempi! Ja tällaiset valokuvaussessiot ovat myös hauskempia kuin normaalit, joita on jo tehty 1000 kertaa. Nikon D3 2,8/24-70mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 26mm. 1/125 sekuntia, aukko 4,5, ISO 200.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
10.6 Useampia malleja samanaikaisesti kameran edessä
Mitä enemmän malleja (samanaikaisesti) seisoo kameran edessä, sitä vaikeampaa on valokuvaajan ohjata kaikkia kuvan idean mukaisesti. Ja vielä vaikeampaa on ohjata malleja ottamaan täydelliset asennot (tai korjata ottamiaan asentoja valokuvaajan mieltymysten mukaisiksi). Jokaisen lisääntyvän mallin myötä tämä vaikeutuu entisestään.
Kuva 10.15: Kun kuvissa esiintyy kaksi tai useampi mallia, me valokuvaajat emme löydy helposti antamassa ohjeita. Silloin on tärkeää, että ohjaatte mallit nopeasti, kovalla äänellä ja selvästi, ja ennen kaikkea tarkasti. Silloin he kuuntelevat keskittyneesti ja ovat mukana, mikä on erityisen tärkeää kuvattaessa useita henkilöitä.
(Kuva © 2008: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.16: Helpompaa on, jos unohtuu, että toinen malleista on pääkameran edessä ja toinen taustalla koristeena. Jos taustalla oleva henkilö hämärtyy, katsojien katseet suuntautuvat etummaiseen malliin, jossa asennon tulisi olla kohdallaan. Nikon D3X 2,8/105mm Nikkorilla. 1/250 sekuntia, aukko 3,5, ISO 100.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.17: Mitä useampia malleja kuvataan samanaikaisesti, sitä vaikeampaa heille on antaa yksilöllisiä ohjeita. Myös vartalon asentoja ei voida korjata yksilöllisesti ilman että muut mallit muuttuvat. Paikallaan pysyminen ei kuulu meille ihmisille; se ei koske vain lapsia. Sen sijaan on helpompaa antaa malleille tilaa tai esimerkiksi antaa kaikille yksi yksinkertainen kuvan idea toteutettavaksi yhdessä. Kuva on nappaus yhdestä Ibizan työpajan osallistujasta, joka järjestetään vuosittain toukokuussa.
(Kuva © 2008: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Jälkisanat
Kuvaamista oppii vain kuvaamalla. Olette nyt saaneet minulta tässä tutoriaalisarjassa joitain vinkkejä, jotka ovat varmasti hyödyllisiä menestyksekkään muotokuvaamisen kannalta. Mutta nyt on aika laittaa tämä “opittu” käytäntöön, jotta se jää pysyvästi mieliinne ja jotta todella hienoja, poikkeuksellisia muotokuvia syntyy. Vasta kun sinulla on upeita kuvia esiteltävänä, voit kutsua itseäsi valokuvaajaksi; pelkkä teoria ei tee mestaria.
Kun otatte kuvia tulevaisuudessa, katsokaa jälkikäteen aina tuloksia rauhassa näytöltä. Pohtikaa, mitä teitte väärin. Ja harmaitseko liian tyhmiä virheitänne. Mutta nämäkin auttavat teitä eteenpäin, sillä niistä opitte lopulta! (Mitä tyhmempi virhe, sitä suurempi mahdollisuus, ettette tee sitä enää koskaan uudestaan!)
Joskus kehukaa itseänne mielessänne, kun saavutatte erityisen kauniin kuvan! Myös se kuuluu kehittymiseen. Ärsyttäkää itseänne virheistänne; mutta myös olkaa ylpeitä oppimastanne!
Toivotan teille aina “hyvää valoa” ja upeita, sitoutuneita malleja!
Jens Brüggemann
