Osa 1: Johdanto
Osa 2: Sopiva varustus
Osa 3: Iloinen valokuvaussessio
Osa 4: Vauvavatsasta teiniksi
Osa 5: Valokuvaus sisätiloissa
Osa 6: Valokuvat ulkona
Osa 7: Perhe-elämä
Perhekuvat
Ylpeät vanhemmat
Isä on paras!
Äiti on kaikkein paras!
Sisarusrakkaus
Rakkaat isovanhemmat
Lemmikit
Iloisia joulunpäiviä! Ja muut tapahtumat
Osa 8: Vinkit ja niksit (I)
Osa 9: Vinkit ja niksit (II)
Osa 10: Lasten valokuvien arkistoiminen, muokkaaminen ja esittäminen
Teksti: Jens Brüggemann
Kuvat (valokuvaajat): Jens Brüggemann (147), Leonie Ebbert (44), Elli Bezensek (61), Radmila Kerl (26), Ramona Prosch (5), Kay Johannsen (4)
Luonnokset: Jens Brüggemann (27)
Osa 7: Perhe-elämä
Ainakin Nordrhein-Westfalenissa perhe on, jos lukuja uskoo, vanhentunut malli. Enää vain joka kolmas kotitalous (35%) asuu äiti-isä-lapsi -mallissa (Tilanne: helmikuu 2010; Lähde: Pohjois-Rhein-Westfalenin sukupolvi-, perhe-, nais- ja integraatioministeriön 9. lasten ja nuorten raportti).
Tämä perhe-elämän muutos heijastelee yhteiskunnallisia muutoksia samoin kuin parempaa huolenpitoa. Silti tällä paikalla halutaan korostaa - arvovapaasti - perinteistä mallia, vaikkei sen muka kuvista voi päätellä, onko kuvassa oleva mies lapsen todellinen isä vai "vain" äidin uusi poikaystävä.
Myöskään isovanhempien kohdalla todellinen sukulaisuussuhde ei ole ratkaiseva lasten hyväksynnälle, koska tärkeämpää on luottamus ja "hoiva". Niinpä poikani pitää kaikkia neljää vaariaan rakkaana, mutta eniten hänelle on sydämenasia se vaari, joka ei ole edes sukua hänelle...!
(Kuva: Jens Brüggemann)
Perhekuvat
Olen valitettavasti jälleen huomannut, että kun katselen perhevalokuviamme, minua ei ole kuvassa (katso yllä olevaa kuvaa). Tämä on tietysti ymmärrettävää, loppujen lopuksi olenhan minä se, joka perheessämme osaa parhaiten valokuvata (vaikka äitini väittääkin, ettei jää paljoa minulle jälkeen siinä, mikä tosin on hyvin optimismilta vaikuttava oletus...). (Nikon D200 1,8/85mm; ISO 200; 1/60 sekuntia aukolla 2,8).
(Kuva: Jens Brüggemann)
Nyt kirjoittaessani näitä rivejä päätänkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa useammin itsestäni kuvia perheenä itsetutkiskelijan avulla, vaikka tiedänkin, etten todennäköisesti noudata omaa neuvoani... En vain pidä tämäntyyppisistä kuvista, sillä kuva otetaan "automaattisesti" tietyn ajan kuluttua eikä sitä ohjaa, ohjaa ja animoi valokuvaaja odottaen parasta hetkeä ottaa kuva.
Paremmin kuin itsetutkijalla valokuvaaminen on kuitenkin ainakin kerran vuodessa käydä hyvän valokuvaajan luona tekemässä todella kaunis perhekuvau. Vaikka tällaisilla kuvilla ei olekaan napakuvien charmia, ne ovat kuitenkin hieno dokumentti perhekronikalle! (Nikon D2X 2,8/17-55mm; ISO 100; 1/125 sekuntia aukolla 8,0; studiosalaman sovitin).
(Kuva: Elli Bezensek)
Ylpeät vanhemmat
Sitä on ainakin minä aina väittänyt. Ja joskus myös poikani:
(Kuva: Jens Brüggemann)
Yleensä sen jälkeen, kun olen tuonut hänelle jotain hienoa leluja työmatkalta (esimerkiksi Darth Vaderin valomiekka Star Wars:sta äänillä ja valoefekteillä ). Tai kun olen ollut sairaana, lohduttaakseni. Tai kun olen ottanut aikaa hänelle, mikä valitettavasti on liian harvoin mahdollista itsenäisesti ollessa. Silti on paljon kauniita muistoja ja onneksi myös yhtä kauniita kuvia, sitten otettu vaimoltani (Nikon D2X 1,8/85mm; ISO 100; Aikavalotus; Aukko 4,8).
(Kuva: Jens Brüggemann)
Mutta myös muissa maissa ja kulttuureissa isät eivät ole vähemmän ylpeitä jälkeläisistään, kuten tästä kuvasta voi helposti nähdä, joka otettiin Ugandassa marraskuussa 2009. Ihmiset ovat niin paljon samanlaisia kuin mitä ulkoinen olemus tai uskonnollinen tausta antaa olettaa! (Canon 5D Mark II 2,8/70-200mm linssillä 148mm; ISO 200; 1/100 s aukolla 5,0).
(Kuva: Radmila Kerl)
Äiti on kaikkein paras!
Väittää vaimoni. Ja useimmiten myös poikani. Paitsi jos vaimo on juuri moittinut, koska poikani venyttelee pukeutuessaan (aamuisin) tai tekee vain hölmöilyä syödessään eikä pysy paikallaan (keskipäivällä) tai hänen lastenhuoneensa ei taaskaan ole siistitty eikä nyt ole vapaata reittiä sängylle, koska Lego Star Wars -lelut tukkivat tien (iltaisin).
(Kuva: Jens Brüggemann)
Sisarusrakkaus
Kun perheessä on useampia lapsia, vanhempien ylpeys jakautuu kaikkiin jälkeläisiin yhtä lailla, ja mikä olisi luonnollisempaa kuin ikuistaa jälkikasvu yhteiskuvaan? Mutta se ei ole niin helppoa kuin sanotaan, sillä mitä enemmän lapsia talossa asuu, sitä vaikeampaa on saada kaikki "samaan veneeseen".
Jo PEKIP- tai päiväkoti-iässä pienillä (ja myös isoilla!) on aikatauluja ja velvollisuuksia: ystäviä, jalkapallotreenejä, tukiopetusta, suosikkisarjaa, pianotunteja, lääkärissäkäyntejä, kielitukea, Wii-pelaamista isovanhempien kanssa, uimakoulua, jne.
(Kuva: Radmila Kerl)
Ja kun vihdoin on löytynyt ilmainen aika ja kaikki on saatu koolle, syntyy stressiä ja riitaa, ja teidän (tai vieras valokuvaaja) täytyy tehdä kaikkensa estääkseen tappelun ...
Mutta jos olette onnistuneet ilman suurempia välikohtauksia, voitte iloita tästä kauniista muistokuvasta vielä vuosikymmenten ajan! Siihen tuskaan, mitä kaikkien saaminen samaan kuvaan vaati, te ette enää silloin ajattele!
(Kuva: Elli Bezensek)
Rakkaat isoäidit ja isoisät
Isovanhemmat rakastavat omia lapsiaan; mutta he jumaloivat lastenlapsiaan! Ja tietysti isoäidit ja isoisät haluavat myös kuvia itsestään ja lastenlapsistaan! Joten jos haluatte ilahduttaa vanhempiasi tai appivanhempianne (ja siten myös jälkikasvun isovanhempia) todellisesti jouluna tai syntymäpäivänä, lahjoittakaa heille kuva, jossa he ovat yhdessä lastenlapsen (tai lastenlasten) kanssa!
(Kuva: Jens Brüggemann)
Vielä parempi lahja olisi tietysti sukupolvien ylittävä kuva, jossa isoäidit ja isoisät seisovat yhdessä lapsen ja lapsenlapsen kanssa kuvattuna (Nikon D3 2,8/105mm linssillä; ISO 400; 1/500 s aukolla 4,5):
(Kuva: Jens Brüggemann)
Tällainen kuva, esitelty hienossa kehyksessä tai jopa vedostettuna kankaalle, on taattu pysyvä (kaunis) muisto!
Voit olla varma, että tällainen yksinkertainen lahja tuottaa paljon enemmän iloa kuin kaikki maljakot, pullonavaajat, kalenterit, reumapeitot ja kirjat yhdessä, joita olet antanut äidillesi tai isällesi eri tilaisuuksissa menneisyydessä!
Lemmikit
Lemmikit kuuluvat useimmille jollain tavalla perheeseen, ja siksi onkin hyvin ymmärrettävää, että ne kuvataan yhdessä lasten kanssa (pitäisi). Voitte kuvata lapset hoitamassa eläimiä, ruokkimassa niitä, leikkimässä niiden kanssa, tai vain niin, kun molemmat, koira ja lapsi, istuvat kuvaajan mallina kuten yllä olevassa kuvassa (Canon 5D Mark II 2,8/70-200mm linssillä 90mm; ISO 200; 1/100 s aukolla 5,0).
Tämä kuva (otettu vastavalossa salaman avulla kirkkaampana) vaikuttaa erityisesti matalan kameran katselukulman ansiosta, joka vaikuttavasti korostaa "Berrothin" koon. Tätä tukee vielä tytön katse ylöspäin kohti koiraa.
(Kuva: Radmila Kerl)
Huomioikaa, että eläimet ovat yleensä yhtä levottomia ja spontaaneja kuin lapset - eivätkä yleensä osaa kuunnella sen paremmin. Valmistautukaa siis kaikki kuvaa varten niin, että heti kun lapsi ja eläin ovat valmiina, voitte nopeasti ottaa kuvan. Älkää oletko, että teillä on paljon yrityksiä tai aikaa (valotuksen) korjauksille.
Iloista joulua! Ja muut tapahtumat
Perhejuhlissa kuvaaminen on itse asiassa melkein velvollisuus silloin, kun harrastaa valokuvausta vakavasti ja tämä on riittävän tunnettu suvussa. Muistan vielä hyvin, kuinka pettynyt kaikki olivat, kun ilmestyin äitini pyöreisiin syntymäpäiviin ilman vaikuttavaa kameravarustusta.
Silloin olin ottanut paljon valokuvia työkseni edellisinä päivinä ja olin yksinkertaisesti iloinen, että jätin kamerani kotitalouden turvaan jotta voisin nauttia vapaasta.
Kuitenkin en ollut ottanut huomioon rakkaiden sukulaisten (mukaan lukien äitini) pettynyttä (ja osittain melkein syyttävää) katsetta, jotka olivat varmoja siitä, että ottaisin kuvia kauniista muistoista kuten ennenkin …
(Kuva: Jens Brüggemann)
Joten: Ohita monet "miksi" -kysymykset ja ota valokuvia myös perhetilaisuuksista! Kun olet "valppaana", myös täällä onnistut hienoissa kuvissa jälkikasvusta, joka tietysti - kuten aina juhlissa - on hyvällä tuulella ja "pirteä"!
(Kuva: Jens Brüggemann)
Kun kuvaat lasten syntymäpäivillä, huolehdi siitä, että kuvatat syntymäpäiväkakun vielä ennen kynttilöiden puhaltamista (tai sen aikana) ja ennen kaikkea ennen leikkaamista!
(Kuva: Jens Brüggemann)
Rakastan teleobjektiiveja (kiinteän polttovälin), ja sisätiloissa käytän mieluiten kirkasta 85 mm:n muotokuva-teleobjektiivia. Mutta siitä lähtien kun minua pyydettiin ottamaan kuva 43 hengen ryhmästä, mihin en ollut varautunut ja jonka vuoksi minulla oli mukana vain teleobjektiiveja ja joka sai minut hikoilemaan, koska en voinut mennä tarpeeksi taaksepäin saadakseni kaikki hyvin kuvaan, minulla on aina mukana myös laajakulma-zoom-objektiivi, kuten 2,8/24-70mm!
Lomalla on mahdollisuus moniin hienoihin kuviin uudessa mielenkiintoisessa ympäristössä! Hyödynnä epätavalliset kohteet uusille kuvaisille ideoille, tai yksinkertaisesti vain ottaaksesi taas kauniita muistokuvia rakkaistasi. Kohteiden ei tarvitse edes olla turistinähtävyyksiä. Seuraavassa kuvassa pidin valkoisista pylväistä hotellimme sisäänkäytävän edessä Kreikassa. (Canon G11; ISO 200; 1/125 sekuntia aukolla 4,5; manuaalinen säätö).
(Kuva: Jens Brüggemann)
Jos matkustat muihin (etenkin: eksoottisiin) maihin, älä ota valokuvia paikallisista pyytämättä lupaa. Kysy lupaa. Jos se ei ole mahdollista kielimuurien takia, anna heille käsimerkein ymmärtää, mitä aiot tehdä.
Kunnioittamalla paikallisia asukkaita ja näyttämällä ystävällisesti hymyillen aikomuksesi, useimmat eivät ole sitä mieltä, että heitä otetaan "ampumakuvaksi". Päinvastoin, kiinnostus toista kohtaan perustuu enemmän molemminpuolisuuteen, kuten tästä kuvasta näkyy erittäin hyvin! Kun kuvaat mustia ihmisiä, et voi automaattisesti luottaa kameran valotusautomaatteihin, jotka yleensä perustuvat keskiarvoiseen valoisuusarvoon.
On siis parempi asettaa aika ja aukko manuaalisesti tai käyttää valotuksenkorjausta (tässä tapauksessa noin miinus 1) käyttäessäsi ohjelma-, aika- tai aukkoautomatiikkaa. (Canon 5D Mark II 2,8/70-200mm 85mm; ISO 500; 1/200 sekuntia aukolla 3,5; manuaalinen säätö).
(Kuva: Radmila Kerl)
