Johdanto
Kuten jo mainitsin, luen itse paljon ja pidän eläinlehtiä ja kirjoja aina "valokuvaajana" - mielenkiintoa herättää siis ei vain kirjallinen osuus, vaan myös nämä lehdistä ja kirjoista löytyvät kuvat. Usein ajattelen sitten: "Voi, mielenkiintoinen tapa lähestyä kohdetta! Tuota täytyy kokeilla itsekin." Todennäköisesti koette samanlaisia ajatuksia. Toivon, että koette tämän tutoriaalin kuvien nostattavan tämän vaikutelman usein ja että voin antaa teille muutamia uusia vinkkejä. Jaan tässä eteenpäin tietysti omaa henkilökohtaista makua, mutta yritän myös välittää joitain kritiikkipisteitä sekä muita asiakkaideni ja tuttavien mieltymyksiä. Toivon, että nautitte tutoriaalin lukemisesta!
Huomioikaa, että muissa tutoriaaleissa menen vielä tarkemmin laitteisiin, kamerasäätöihin ja erityisesti terävyyteen & cetera. Olisin kiitollinen, jos viittaisitte muihin tutoriaaleihin etsiessänne lisätietoja. Kaikki täällä näkyvät kuvat on otettu Nikon D90-kameralla ja valovoimaisilla objektiiveilla (2,8) polttoväleillä 18-200 mm.
Käytän tällä hetkellä 24-70 mm objektiivia studio-otoksiin ja 70-200 mm suurimpaan osaan ulko-otoksista. Säästän aina parempaa kalustoa varten, joten nykyinen "aarteisto" muuttuu säännöllisesti. Olen kirjoittanut useisiin kuviin niiden tiedot. Haluan korostaa, että tämä tutoriaali välittää itsensä kuvien kautta, joten olen jättänyt pois runsaan tekstin ja annan mieluummin useiden kuvien sekä niiden kamera-asetusten puhua.
Sisältö:
- Etäisyys kohteeseen ja kuvaajan sijainti
- Yksityiskohdat ja leikkaukset
- Kohteen oikea esillepano (Bullterrier klobig jne.)
Tämä kaunis venäjän sininen on poseerannut matalalla olohuoneen pöydällä. Tässä otin kuvan kyykistyneenä.
Vaikka haluaisin herättää teissä tässä tutoriaalissa kokeilunhalua, haluaisin käsitellä vielä kerran kohtaa, joka saa useimmat yksityiset valokuvat näyttämään epämiellyttäviltä. Jokainen kuva näyttää paljon ammattimaisemmalta (etenkin koirat ja kissat), kun kuvaat eläimen silmätasolta. Käykää ihmeessä katsomassa foorumeilla tms., missä yksityishenkilöt jakavat kuvia lemmikeistään, tai pyytäkää ystäväpiirissä esittelemään kuvia.
Lähes AINA kuvat on otettu ylhäältä päin. Hauskana kokeiluna olen katsonut vanhoja valokuviani. Samassa virheessä kaikissa kuvissa. Tietysti meidän on taipumus siihen, koska useimmat eläimet, erityisesti omamme, ryntäävät heti tervehtimään, kun laskeudumme maahan. Yritä kuitenkin. Uskokaa minua, pelkästään sillä saatte jo 80 % enemmän irti kuvistanne.
Seuraava haaste on saada eläin katsomaan suoraan kameraan, kuten tämä hiiri tässä ylhäällä. Se ei ole ollenkaan helppoa, mutta eläimen EI TARVITSE aina katsoa suoraan kameraan. Se on hölynpölyä, mutta tietenkin se vaikuttaa.
1. Etäisyys kohteeseen ja kuvaajan sijainti
Linssin aukon säädön ohella etäisyys on luonnollisesti tärkeä asia valokuvauksessa. Toisen valokuvaaja haluaa kuvata hevosta ja menee "lähelle" kohdettaan saadakseen sopivan kulman, esimerkiksi jos hän haluaa kuvata kohteen hieman ylhäältä tai alhaalta. Toinen haluaa ehkä korostaa kaunista leveää maisemaa, jolla maalaismainen hevonen seisoo.
Hän valitsee vastaavasti laajan kehyksen. Asemasi riippuu tietysti ei vain siitä, mitä haluat kuvata, vaan myös millä polttovälillä haluat työskennellä tai mikä on käytettävissäsi. Jos esimerkiksi kuvaat koiraa, joka istuu kivellä ja kuvaat teleobjektiivilla, on selvää, että sinun täytyy olla kauempana. Se vaikuttaa luonnollisesti myös syväterävyyteen. Sinun tulisi siis tietää, mitä haluat saavuttaa.
Kuten joissakin tutoriaaleissa on todettu, malliasi ei voi kuvata vain suoraan eteenpäin tai silmätasolla, vaan lukuisista eri kulmista, ja juuri se tekee eron. Kokeile. Ota kuva kohteestasi hieman ylhäältä tai alhaalta.
Asetu silmätasolle, olitpa sitten hevosen vieressä kapealla penkillä tai maassa makuulla. Muista aina myös turvallisuutesi, mutta muuten mielikuvituksellasi ei ole rajoja.
Muutaman esimerkin mainitakseni, olen tuonut mukanani joitain kuvia ja kerron kullekin tilanteesta:
Pieni Emma makasi kuvaustilanteessa ruohikolla, ja minä tein samoin. Kuitenkin jonkin matkan päästä, koska olin teleobjektiivin kanssa liikkeellä. Valitsin 200 mm polttovälin. Pienen koiran tai kissan kuvat otan lähes yksinomaan silmätasolta, siis maassa maaten.
Vastaava tilanne studiolla. Kaunis Rhodesian Ridgeback-uros Chernuk on mukavassa asennossa. Asetin itseni jälleen silmätasolle.
RR-narttu Tinka on myös asettunut alas studion lattialle. Tässä minun piti ottaa kuvia kyykistyneenä, jotta olisin silmätasolla.
Kaunis, jo vähän vanhempi narttukoira on taas mukana, koska se on hyvä esimerkki ylhäältä otetusta kuvasta.
Pieni vauhdikas Santana täällä oli hoidettava varoen. 78 mm:n polttoväli oli todellisuudessa liian vaarallinen. Se tuli useita kertoja luokseni ja yritti hyökätä. Pienien villihevosten kanssa kuten tämä hiiri, valitsen nykyään mieluummin suuremman polttovälin varmuuden vuoksi. 200-300 on optimaalinen; jos mahdollista, saa olla myös aita mallin ja valokuvaajan välissä.
Suurille hevosille studiokuvauksissa voi olla myös koroke. Olen vain 1,60 m pitkä. Siellä ahtautuu välillä.
Tässä otin kuvan kauniista sekoituksesta alhaalta päin. Makasin maassa ja etsin mahdollisimman matalaa paikkaa kameran laukaisemiseksi. Nämä kaksi koiraa tässä kuvauksessa olivat niin hyvin käyttäytyviä, että halusin kokeilla jotain erilaista.
2. Yksityiskohtia ja rajauksia
Mielestäni lähes kaikki nelijalkaisen osat sopivat yksityiskohtakuvien ottamiseen, vaikka tätä tyyppiä kuvia pidetään usein halveksittavina. Rakastan niitä! Tassut, silmät, erityispiirteet … Miksi ei tallentaa niitä erityisesti? Omistaa heille oma kuva? Olen ottanut "lähes" kaiken nelijalkaisesta jo yksityiskohtaisesti. Myönnän, että en aina saanut toivottua tulosta.
Joten esimerkiksi otan kuvan dalmatialaisesta ja tulee mieleeni, että voisin yksinkertaisesti tallentaa joitakin hyvin erityisiä turkkikuviota. Se ei ole useinkaan onnistunut minulta, ehkä minulta puuttuu lahjakkuutta! Kuitenkin pidän joka tapauksessa silmäyksistä ympärille silmää. Asiakkaat kysyvät niitä toistuvasti ja haluavat myös tällaisia kuvia. Joten kun kuvaat eläintä, olipa se sitten studiolla tai ulkona, sinun on keksittävä useita tapoja. Jotta et aina kuvaisi eläintä samalla tavalla, sinun on ehkä käytettävä kaikkia keinoja ja siirrettävä eläintä ja itseäsi uudelleen. Parasta on, että otat huomioon itsesi, jos se on mahdollista.
Sinun on muutettava eläintä mahdollisimman vähän. Sinun on totuttava valitsemaan oikea tausta ja hallitsemaan sitä kaikista perspektiiveistä. Sinun on käytännössä nähtävä tausta ja eläimesi ja mietittävä, miten yhdistät molemmat parhaiten. Et voi muuttaa vain polttovälin avulla etäisyyttä kohteeseen, mutta myös kuvata sitä alhaalta tai ylhäältä tuoden erilaisen tunnelman kuvaan, sekä muuttaa sivusuuntasijaasi. Kuvaat siis hevosta hieman alaviistosta, saatat saada täysin sinisen taustan. Kuten jo on kuvattu valokuvaajan sijainnin alla, sinulla on monia mahdollisuuksia ja sinun on sen perusteella myös valittava tausta. Studiossa olet yleensä hieman rajoitetumpi.
Mutta täälläkin jälleen: Muuta sijaintiasi ja säädä tarkennuspisteet! Viimeksi esimerkiksi sain kuvani eräässä hyvin tunnetussa koiralehdessä. Etusivulla vielä. Mitä kuvatessani weimarin koiraa kannattaa tarkentaa? Nenä! Ja miksei? Se sopii!
Nyt haluan kuitenkin jälleen osoittaa muutamilla kuvilla, mitkä yksityiskohdat, rajaukset ja tarkennuspisteet saattaisivat olla kiinnostavia:
Tamma Fleur hirnuu. Tässä kuvassa siksi tarkensin sen suun alueen. Vain jotain erilaista … Pidätkö siitä? Minä pidän! Pidän tällaisista "outoista" rajauksista.
Tässä meidän Shire Horse Jonathan, ennen kuin se alkaa juoda.
Ja myös kuva Jonathanista on mielestäni upea. Se on yksi kauneimmista kuvistani hänestä.
Jotkut pitävät silmä- tai kasvokuvista, ja heidän tulisi kokeilla myös tällaisia kuvia aina välillä. Tämän siperianhuskyn silmät ovat ehdottomasti oman kuvan arvoiset.
Sama aihe eri kulmasta kuvattuna. Korvia saa leikata pois. Monesti on sallittua kuten ihmisten kuvauksessa leikata otsa pois ja ottaa kasvoista rajattu kuva.
Kissojen on erityisen vaikea ottaa silmäkuvia. Useimmiten ne eivät pysy tarpeeksi paikallaan, tai ne taipuvat rentoutumaan liikaa ja alkavat siristellä silmiään. Kaunis Maine Coon Shikisha tässä suvaitsi pysyä hieman paikallaan. Kasvattajansa antoi minulle luvan ikuistaa hänen arvokkaiden harjatupsukorviensa osan; nämä lähikuvat olivat jopa nimenomaisesti toivottuja.
British pitkäkarvainen kissa Kiwi antoi ihailla itseään loistavasti terassillaan. Tässä kauniissa muotokuvassa ei onnistunut pelkästään tämä kauniisti kaapattu kasvokuva, …
… vaan myös seuraava sivuprofiili.
3. Oikeanlaisessa valaistuksessa
Eläimen kuvaamisessa voit tietenkin saada paljon irti myös leikkauksilla ja oikealla sijoittelulla. Erityisesti kun otat kuvia jonkin kasvattajan eläimistä, sinun tulisi kiinnittää huomiota siihen, että tuot esille tärkeitä rotuominaisuuksia malleistasi ja että ne tulevat hyvin esille. Voit korostaa tätä vielä valitsemalla oikean kuvakulman.
Ja vaikka kuvaisitkin yksityishenkilölle pyrkien saavuttamaan sen, mitä jokainen eläinkuvaaja haluaa: että eläimen omistaja kuvien tarkastelun jälkeen sanoisi: "Kyllä, se on aivan tyypillistä minun aarteelleni." Tässäkään tapauksessa ei ole haitaksi vangita eläimen erityisiä piirteitä. Puhu paljon kaksijalkaisten kanssa heidän lemmikeistään ja kysy! Kuinka vanha eläin on, millainen luonne sillä on, mitä se tekee mielellään, mikä on tyypillistä sinun eläimellesi?
Irlanninterrierit ovat hauskoja kavereita, jotka rakastavat leikkiä. Täydellistä ulkona tapahtuvaan kuvaamiseen. Kaksin onnistuu jopa ilman ihmisen animointia. Sinun tarvitsee vain tähdätä.
Vielä nuori englanninbulldoggi Abby on oikeastaan varsin ovela ja voimakas pakkaus. Vaikka kuva ei ehkä vastaakaan hänen todellista luonnettaan, siinä on kuitenkin tyypillinen bulldoggi-poseeraus.
Alun perin vartijakoirana käytetty dogi on nykyään enemmän lempeä jättiläinen, mutta sillä saa olla myös ISO ja VAHVAn näköinen. Gelato on valtava halinalle, mutta silti tuntuu erilaiselta, kun nämä suuret eläimet juoksevat luoksesi.
Pennut ovat helppoja kuvattavia ja aina ne näyttävät kömpelöiltä ja suloisilta, oli mitä tahansa, mitä ne juuri tekevätkin.
Pieni labradorityttö Sari tässä kokeilee juuri, mitä lehdet maistuvat ja yrittää samalla huomaamatta hiipiä pois. Eläinlapset tartuttavat jokaisen iloisuudellaan, huolettomuudellaan. Se on yksinkertaisesti ihanaa.
Jälleen rhodesian ridgeback -narttu Tinka. Nämä suuret "leijonantappajat" ovat uskomattoman ylpeä ja kaunis koirarotu. Vaikka he ovat usein varautuneita vieraita kohtaan, he esiintyvät studiossa lähes aina rennosti ja tasapainoisesti. He näyttävät melkein aina tämän tyypillisen ridgeback-asennon, joka on aina upea valokuvaan!
Olitpa sitten kuvaamassa mitä tahansa: Mitä enemmän kuljet kamerasi kanssa maailmassa, sitä paremmin opit näkemään kohteesi sydämelläsi, kamerasi silmällä. Ala kokeilla. Ja kyllä, jokainen valokuvaaja heittää suuren osan kuvistaan myöhemmin kasaan, jonka hän katsoo hyödyttömäksi. Ei väliä, oletko harrastelija vai ammattivalokuvaaja.
Vaikka suhdeluku on hieman erilainen, mutta opit tunnistamaan kohteisiisi ja malleihisi eläytyessäsi ja oppimalla heistä, näet lopulta yksin, mikä on tärkeää ja mikä ei. Monet eläimet tarjoavat luonnostaan sitä, mistä et koskaan saisi kieltäytyä. Hyödynnä sitä, vaikka se ei olekaan se, mitä olet alun perin hahmotellut.
Joten kun seuraavan nelijalkaisen saavut kuvasi eteen, kokeile hieman. Parasta teleobjektiivilla, täällä voit leikkiä fantastisesti ja valita hyviä leikkauksia, joita ei voida tehdä lyhyillä polttoväleillä ilman että menet lähelle eläintä. Ota kuvia eri näkökulmista. Ota kuvia sen suosikkiharrastuksesta, jota voit ehkä hyödyntää saadaksesi sen taltioitua erityisen positiivisena.
Kuten alussa mainittiin, tämä opas on niukkasanainen, siinä on kuitenkin paljon kuvia, jotka toivottavasti voivat ärsyttää sinua siihen, mitä kaikkea voit tehdä malleillasi asettaaksesi heidät silloin tällöin hieman eri tavalla esille.
Lopuksi haluan kertoa sinulle tarinan Mayasta, Moldavian koirasta, jonka kuvasin muutama viikko sitten. Tämä tarina on esimerkki siitä, että joskus tapahtuu arvaamattomia asioita ja eläimet tarjoavat tietämättään meille tilaisuuksia, joita meidän tulisi hyödyntää. Älä unohda: Ole kärsivällinen, spontaani ja aina sydämelläsi mukana!
Nyt Majaan liittyvään tarinaan:
Olen usein oppinut työni kautta tuntemaan monia eläimiä eläinsuojelussa, jotka ovat onnellisia löytäessään rakastavia ihmisiä, jotka investoivat kaiken rakkautensa auttaakseen eläimiä luottamaan jälleen ja rakentavat heitä kärsivällisesti henkisesti. Niitä ei aina, mutta hyvin usein, ovat nämä suojelueläimet, oli sitten eläinsuojelusta tai ulkomailta, uskomattomia olentoja, jotka liikuttavat minua aina syvästi.
Ne ovat usein hyvin nöyriä, täysin puolustuskannalla, ja silti ne etsivät ihmisen läheisyyttä, vaikka olisivatkin kokeneet niin usein huonoja kokemuksia. Muutamassa minuutissa olet hurmannut heidän viehätykseensä ja haluaisit mielellään viedä ne kotiin ja antaa heidän tuntea pelkästään hyvää. Pyyhkiä pois silmistään pelon ja varovaisuuden. Ja niin opin tuntemaan Mayan, joka kosketti minua enemmän kuin kukaan muu koira koskaan. Hän oli vasta viikon ollut omistajansa luona Saksassa, hänet oli otettu hoitoperheestä ja hän oli alun perin tullut todella huonoista olosuhteista Moldaviasta Saksaan.
Hän oli ihana. Varovainen ja varautunut, mutta silti hän tuli heti luokseni ja halusi hellyyttä ja rapsutuksia kaikkialla. Hän oli yksinkertaisesti upea, niin rakastava, niin äärettömän varautunut ja kiltti. Omistaja oli ihastunut kuvaan Marasta ja oli hakenut hänet. Maja selviytyi ongelmitta kaikesta, lapsista, kissoista, hän oli unelma koira. Hän kosketti minua ja vieläkin toivon löytäväni koiran kuten Maja.
Ja juuri hän teki jotain todella hauskaa kuvauksessamme, siksi edes kerron siitä. Maya heittäytyi jutekankaalle, jonka olimme levittäneet hänelle valokuvakartongille. Hän heittäytyi selälleen ja halusi rapsutuksia. Tietenkin se ei ollut sitä, mitä alun perin halusimme valokuvata, mutta aina kun omistajansa yritti siirtää häntä toiseen asentoon, hän heittäytyi selälleen ja tarjosi vatsaansa silittelyä varten.
Jossain vaiheessa Maya hyödynsi tilaisuutta, kun olimme liian keskittyneitä itseemme, ja nousi ylös. Hän meni nurkkaan, jossa koriste-esineet olivat, ja heittäytyi laatikkoon, joka oli alun perin tarkoitettu pienille koirille. Hän oli juuri valinnut laatikon voidakseen tulla siinä kuvatuksi. Nostimme Mayan yksinkertaisesti laatikon kanssa valokuvakartongille ja otimme kuvan. Hän viihtyi siinä niin hyvin, että jopa nukahti siihen. Näin hän tarjosi minulle tiedostamatta jotain, jonka otin heti vastaan.
Aivan mahtavaa. Pieni Maya ... unelma neljällä tassulla. Ja juuri sen takia rakastan valokuvata eläimiä, koska ne voivat antaa meille niin paljon. Joka päivä!
Nicole Schick
www.tierfotografie-mit-herz.de
